Tänne minä nyt sitten pääsin.. Oli TODELLA henkisesti raskas hoitokeskustelu ja arviointihaastattelu. Omahoitajani on pieni ja hento nainen johon pitäisi turvautua..
Tuntuu kaoottiselta. Pääni vilisee ajatuksia,mutten saa kiinni yhdestäkään.. Pelkään totaalisekoamisen olevan nurkan takana.
Eilisillan ahdistuskohtaus oli aivan omaa luokkaansa. En ole tuntenut vastaavaa ennen. Tiedättehän sen paineentunteen kun vain pää on veden yläpuolella? Siltä minusta tuntui..
Minulle annettiin jälleen BDI kysely täytettäväksi ja jäin jumiin jo ensimmäiseen kysymykseen "oletko surullinen" Surullinen?Minäkö? No toisaalta olen ja toisaalta en. Olen ahdistunut ja kaoottinen. Kuinka selittää se? Tuntuu myös hassulta vastailla alkoholinkäyttö kysymyksiin joita esitettiin parikymmentä.. Minä kun juon niin silloin minä juon eikä mitkään keskiarvot tai tilastot voi sitä määrittää..
Onkohan tästäkään jaksosta minulle apua? Jos en pian saa helpotusta olooni,tukehdun lopulta. Sitten se kauan tavoittelemani kuolema korjaa minutkin kyytiin.....
Koita uskaltaa näyttää oikea vointisi sua hoitaville ihmisille. Sillon saa todennäkösemmin oikeenlaista apua ku sillon, jos esittää olevansa ihan ok. Ja ne ihmiset tekee sitä työkseen. Jos ne ei kestä sitä, että niihin tukeutuu, niin kuka sitten? Niillä on työn ohjausta, johon kuuluu se, että niitten henkisistä voimavaroista pidetään huolta, plus ne ei tee työtään yksin. Ei-ammattilaisilla ei noita apuja ole.
VastaaPoistaSinut on haastettu!
VastaaPoistahttp://kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi/2014/01/haaste.html
Ajattelin että jos tämä voisi piristää, mutta jos tuntuu siltä ettei jaksa, niin ei haittaa <3 Voimia ihan hirmuisesti.