Kello on 7:30 aamulla ja minä jo hereillä. Eilen tuli se soitto jota olen odottanut,eli haastattelu aika päiväsairaalaan. Tänään siis he arvioivat olenko minä siinä kunnossa,että pystyn käymään siellä vai lähdetäänkö ns "tukka putkella" kohti pitkääniemeä.. Jännittää. Tulevaisuuteni ensimmäinen päivä..
Eilen kirjoitin pitkän tekstin kuolemasta,mutta viime hetkellä jätin sen luonnokseksi. En tahdo masentaa teitä hyvät lukijat. Ehkä pienten korjaustoimenpiteiden jälkeen voin julkaista sen. Tai sitten en. Suhtautumiseni kuolemaan on jotenkin sairas. Sitä ajatellessa,en tunne mitään.. Normaalia on kai se,että siitä tulee surulliseksi. Olen kai sitten niin tunnevammainen ihminen..
Nyt täytyy viedä koirat ulos.. Hyvää päivänjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti