Nyt,kun on juotu viinaa ja vedetty lääkkeitä viimiset neljä vuorokautta lähes tauotta,voin palata järkiini ja jatkaa siitä,miksi minä ylipäätänsä olen tässä tilanteessa.
" Aamu koitti,aamu viimein,
hiljaa kuiskasin,iltaa näe en"
Tähän tyyliin on kirjoitettu jokainen 307 runosta jotka olen tallentanut päiväkirjoihini. Erään niistä löysin vasta nyt..
" Istun tässä,istun ihan hiljaa,pääni on täynnä jälleen.
Villisti se hyppii ja viskoo minua"
Siis jos olen ollu näissä tunnelmissa,eikä KUKAAN ole huomannut asiaa? Ihmettelen tuota kummallista kykyä piilottaa todellisuus ja esittää vain "tavallista" Olen tämän lajin mestari..
Luin juuri yhden seuraajani blogia joka herättää minussa usein ajatuksia. Hän on lähestulkoon samassa tilassa kanssani ja ihmettelee ääneen,miksi kukaan ei ole huomannut ajoissa? Vaan vasta kantapään kautta. Minun kohdallani voi kysyä: Miksei kukaan ole huomannus KOSKAAN? Kun vasta viimevuonna olen hakenut apua ja sitä myöskin jonkinverran saanut.. Kuinka pirun sekavassa maailmassa olen tarponut omien ajatuksieni,pelkotilojeni ja harhojeni kanssa ja aivan yksin? Järkyttävä ajatus.
Näin jälkikäteen kun ajattelen ja järjestelmällisesti tottuneena olen "ei voi mitään"- asenteella (mikä on suurin kaikiksta virheistä) tuntuu jokseenkin siltä,että ei ole kaukana jälleen totaalisekoaminen. Tämä vanha ja tuttu fiilis siitä että kohta tämä vene keikkaa,on siis palannut. Juuri nyt,tässä samalla kirjoittessani, Pohdin tulevaa keskustelua omalääkärini kanssa jolla ei ole minkäänlaista kokemusta psyykkistä sairautta sairastavasta ihmisestä. Hän vain pyörittelee papereita ja päätään yhä kiihtyvällä tahdilla ja ehdottelee asiaankuulumattomia. Voihan V... Ei sinnekään sitten voi mennä.
Onko ideoita?
Mitä tehdä seuraavaksi...? Soittaa itselleen ambulanssi ja kertoa koko paketti. Siis muodossa "kuinka minä saan itseni sekoamaan" Niin..Ja kuinka sitten vingun psykoosin rajamailla netissä täysin tuntemattomille kanssaihmisille kuinka pelottaa. Huvittavaa..
Joskus olen kuullu sanottavan "eikö äiti ole opettanut..." Ja tähän kysymykseen pieni ja yksinkertainen vastaus Ei! Ei minun lapsuudessani viinan ja lääkkeiden sekoittaminen ollu koskaan mitenkään häpeällinen,poissuljettu tai salainen juttu. Kyllä,mutsi veti kaikki mömmöt tauluun ja joi pullon tiukkaa viinaa päälle ennenkö alkoi antamaan minulle turpaan..
Minäkö katkera? En nyt suinkaan...
Terapeuttini mielestä katkeruuteni pitäisi hoitaa pois,jotta pääsisimme tonkimaan menneisyyttäni. Olemmehan me sitäkin jo tonkineet,mutta nyt on ollut hiljaisempaa. Jokin portti päässäni on pysynyt lukittuna viikkokausia ja piti vetää kuuppa sekaisin jotta osaisin sen portin avata. Ja tämä ei ole MIKÄÄN selitys tapahtuneelle ja tehdylle valinnalle. Kumpa nyt vain mainitsin.
Tänään on ilmiselvästi tulossa pakkoliike-päivä. Ystäväni mässytys on luonani joten nyt on aika poistua. Olen huomannut vain sellaisen yhtenevän tekijän näille pakko-oireilleni että ne ilmestyvät AINA silloin kun minua pelottaa,ahdistaa ja olen muutenkin jonkun voimakkaan tunteen vallassa.
Voi kumpa tämän saisi pois....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti