Olin olettaakseni armonkallion kupeessa,tampellan ja armonkallion välisen sillan alla kävelemässä ystäväni kanssa. Yhtäkkiä lähdimme juoksemaan hirveää vauhtia johonkin ja ystävääni ajettiin takaa. Meidät pelasti joku mies,jota en tuntenut ja vei meidät pispalaan erääseen taloon jossa olen käynyt. Huone oli pieni ja koristeltu mitä eriskummallisimmilla julisteilla ja erikoisilta näyttävillä kasveilla. Minun oli pakko päästä vessaan ja kun kysyin missä se sijaitsee,minut johdatti pieni noin 70 vuotias kurttuinen ukkeli talon kellariin. Vaikka talo ja huoneisto olivat todella pieniä,paljastui talon alakerrasta valtava halli,jossa oli tuhansia ja taas tuhansia laatikoita ruokaa. Unessa ajattelin että WoW! Ja hetkeä myöhemmin paljastui,että talon omistaja,pieni kurttuinen mies, oli jonkinlaisen pelastusjärjestön johtaja ja valmisteli ruokien siirtoa köyhään maahan.. Yhtäkkiä olin alasti ja mies oli vaatteet päällä allani jostain ilmestyneellä sängyllä. Joku tuli huoneeseen ja nousimme ylös. Siihen uni päättyi ja kello soi julmasti kertoakseen että kello on töihinlähdön aika..
Mietin hetken untani ja tuota kurttuista miestä,sillä hänessä oli jotain tuttua. Yhtäkkiä muistin. Hän on "Jasu". Kun olin 13,pyörin erään satanisti miehen kanssa paljon ja tämä Jasu oli hänen kavereitaan. Kului ehkä vuosi kunnes Jasu tyynen rauhallisesti kertoi minulle tekstiviestissä suoraan "hei,olen raiskannut tämän vuoden aikana kymmeniä sinun ikäisiäsi tyttöjä ja olen jäänyt kiinni. Lähden pian vankilaan. Muista että SINÄ olet erityinen,enkä voisi tehdä sinulle pahaa.."
Muistin tuon miehenn ja tämän tekstiviestin tarkkaan nyt. Miksihän mieleni pakotti minut siihen? Arvatkaa tuleeko työpäivästäni yhtään mitään,kun mietin tätä. Olen hieman järkyttynyt... Kysymysten tulva on täyttänyt aivokapasiteettini täysin.
Terapeuttini on lomalla,enkä saa häntä kiinnni. Rakkaalle en jostain syystä uskalla kertoa. Ehkä pitäisi,sillä hän osaisi varmasti neuvoa minua eteenpäin.
Toinen asia,jota olen alkanut pohtimaan on se että kun olen sillä tuulella,että haluan piirtää,piirrän aina samaa kuvaa. Tai haluan piirtää. Kysyin asiasta rakkaaltani ja hän sanoi "se on avain johonkin muistoon yleensä" Selvä. Lisään tämän terapeuttini kanssa käytävien asioiden listaan (Pakko tehdä lista,muuten unohdan taas).. Jos en häpeäisi piirustustaitoani,joka on alikehittynyt ikääni nähden, Lisäisin erään kuvan tänne. En kuitenkaan vielä pysty tekemään sitä,sillä se saattaisi myös aiheuttaa väärinymmärrystä lukijoissani. Minä tahtoisin osata piirtää,todella,ja joskus onnistunkin tekemään jonkin teoksen joka miellyttää silmää.
Motoriset kykyni ovat muutenkin hieman vajavaiset. Olen myös jostain syystä vasenkätinen..
Välillä tunnen olevani luonnonoikku. Skolioosi selässäni vääntää minut hassun näköiseen asentoon ja heikko tasapaino vaaputtaa kävelyä entisestään.. Olen hävennyt tapaani liikkuaja vartaloani aina. Vastapainoksi taas,treenasin ja treenasin lihaksia jotka kompensoivat puuttuvaa motoriikkaa. Eräs mottoni on "jos ei taidolla,niin voimalla" Se pätee varsinkin töissä.
Nyt läppäri kiinni ja niin henkisen kuin fyysisenkin tilani siirto työmaalle. Lypsy,ruokinta ja vasikoiden hoito. Sitten olen vapaa tekemään mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti