Tuntuu että näin minulle sanottiin,kun lähdin sairaalasta.. Vai niin. Aivan kun tämä olisi joku hetkellinen henkinen flunssa jonka voi puhaltaa pois. Olen kipeä kylläkin. Kurkku on kipeä ja nenä vuotaa.
Yritän taistella halua saada itkupotkuraivarit vastaan.. Rakas ajaa autoa ja tunnelma on jäätävä. Eilinen ja tämä päivä on mennyt kovan ahdistuksen kourissa enkä enään tiedä mitä tehdä. Haluaisin vain kadota. Hukkua pois. Lähteä palaamatta koskaan.. Olen vain järjestänyt itseni niin kiinni tähän elämään,ettei toiveeni voi toteutua.. Ehkä menetän viimeisenkin voimanhippusen ja huudan keskellä katua APUAAA!!!
Itke. Huuda. Pura ne tunteet pihalle turvallisessa paikassa. Sano rakkaallesi, että nyt sinun tarvitsee saada vähän omaa tilaa ja aikaa purkautua. Jos ei usko, pistä vaikka lipasto oven eteen, että saat olla rauhassa. Joskus se ahdistus on vain pakko saada ulos. Aikoinaan minä hakkasin tyynyjä ja katsoin itkettäviä elokuvia ihan vain siksi, että saisi luvan kanssa itkeä. Myös seinien työntäminen (symbolisesti pahantekijän työntäminen kimpusta) auttoi. Vähitellen ei sitten enää ollut tarvetta noille. Mutta ensin piti antaa itselleen lupa tuntea niitä.
VastaaPoistaEn tiedä, toimiiko sinulla, minulla auttoi.
Kiitos..Olen niin jumissa ajatuksessa "mitä muut ajattelevat" ja pelkään itseäni niin paljon etten uskalla avautua täällä kotona. Siksi olen miettinyt siirtymistä toisiin tiloihin jossa on ihmiset jotka osaavat käsitellä minua jos minä menetän hallinnan...
VastaaPoistaUsko pois. Ihmiset ajattelevat muita huomattavasti paljon vähemmän, kuin mitä pelkäämme. Vai muistatko eiliseltä jokaisen ihmisen, jonka tapasit? Kuinka moni heistäkin ei tehnyt sitä ja tätä, kun pelkäsi, että joku ajattelee heistä sitten huonoa? Kuinka moni raapi nenää tai oli hiukset pystyssä tai ilveili hassusti kun haukotteli? Muistatko yhtäkään? Entä viikko takaperin, kuinka moni silloin teki jotain outoa? Kuukausi sitten? Vuosi sitten?
VastaaPoistaJos et kotonasikaan uskalla avautua, et luota olevasi siellä turvassa. Onko sinulla paikkaa, jossa koet olevasi turvassa? Ainakin itse olen huomannut, että on vaarallisempaa olla ilmaisematta tunteitaan kuin ilmaista ne. Pelkäsin vuosia, että jos alan itkeä, se ei lopu koskaan ja kuolen itkuuni. Kun vihdoin päästin itkun valloilleen, itkin hetken ja sitten ihmettelin, että siinäkö se oli.
Mutta joo, muistan itsekin ajan, jolloin ei meinannut uskaltaa edes hengittää, kun "mitä ne muut sitten ajattelee!"
Jep,olet oikeassa. Pelkään olla kotona eikä minulla ole muuta paikkaa mihin mennä.. Pelkään ja epäilen jopa terapeuttiani niin paljon etten saa tunteitani sielläkään esiin. Olen toisinsanoen oman itseni orja..
VastaaPoista