Olenko sairastunut virukseen? Viinatonvirus on hyökännyt ja nujertanu viinakittaamis-järjestelmäni ja sammuttanut viinanhimmoni. Silti olen hengissä.. Tänään aion muuttaa suuntaa ja noin kello 18 kuuluu tuttu tshh..Korkki auki. Nyt väsyttää,ahdistaa ja masentaa. Koiran vinkuminen ärsyttää yli kaiken,en minä voi antaa sille mitä se tarvitsee.. Ei minulla ole siihen voimia.. Rakas jäi aamulla nukkumaan,ja nyt kun palasin,on asuntooni ilmestynyt kasa lautoja. En tiedä tuleeko isä tänään katsomaan,miten tuo pitäisi kasata? Toivottavasti. Nyt aion mennä peiton alle tunniksi ja sitten päivälenkille..
16:40
Tunnin unet ja puolentunnin päivälenkki. Tomaatia naamaan ja isän odottelua.. Olen ajatellut aloittavani Karppauksen,eli ruokavalion jossa hiilihydraatit julistetaan pannaan ja esim Peruna,vaalea leipä ja pasta jäävät pois. Punaista lihaa ja kanaa runsaasti. Ajttelin kohta mennä kauppan ja alkaa valmistamaan täytettyä paprikaa. Jauhelihaa,sipulia ja maisteita sisään..Njam. Toisaalta taas pitäisi säästää rahaa niiiin paljon kuin pystyy ja syödä ensin tuo soppakattila jääkaapista tyhjäksi ennen kauppareissua. PIIP PIIP PIIP koiran vinkuminen vituttaa edelleen. Miksei koira voi mmärtää että kun mamma sanoo "hiljaa" tai "lopeta" se on tilaisuus välttyä rähähdykseltä joka seuraa hetken kuluttua siitä kun vinkuminen ei lopu. Kiki on vinkunut aina kommunikoidakseen,ja ainoa hetki kun siitä on hyötyä,on keskellä yötä sen vatsan ollessa kuralla.
Laitoin Halifax:ia soimaan etten kuule pelkkää vinkumista.. Iltaa odottelen kokoana kasvavalla innolla,sillä sisko lupasi minulle aloitusviinat sen VALTAVASTA viinavarastosta jonka sisältö on aina aiheuttanut kateutta. Varmaan 20 pulloa eri viinoja ja paukku-aineksia. Hän harjoittelee erilaisten drinksujen tekoa. Hän asustaa täällä Nekalassa tuossa korttelin päässä minusta.joten on aina apu lähellä,kun tulee hätä.. Pitäis käydä siellä ja nostaa vielä "kaiken varalta" 20 euroa taskunpohjalle.. Ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Olen onnettomuusherkkä. Tää kirjoittelu on kivaa,vaikkei tässä kai oo mitään syvällistä sanomaa,tää toimii varmaan sinä ihmisnä jota kutsutaan kuulemma kaveriksi. Niitä minulla kun ei juurikaan ole,
Kun muutin,kuvittelin olevani tarpeeksi vahva sanoakseni miehelle "tää on mun koti ja mä päätän ketä täällä käy"..mutta mustasukkaisuuden tähden homma meni jälleen siihen,etten voi kutsua ketään miespuolista kaveria edes kylään koska Rakas ottaa ja lähtee,enkä voi kuvitella elämääni tällähetkellä ilman häntä. Ei sitä varmaan olisi. AGGRHH,tätä läheisriippuvuutta. Pääseeköhän tästä ikinä eroon? Niin paljon olen joutunut kestämään vain sen vuoksi etten halua koskaan menettää ketään. Elämäni suurinta menetystä,Eetu koiraa joka lopetettiin 2 vuotta sitten ,edelleen ikävöidn ja miettien.. Minun sydämeni on tassun muotoinen,ja silloin siitä katosi sisus.. Onneksi olin vain vuoden ilman koiraa ja kikin saapuminen sydämensyrjälle on auttanut sydämen uudelleenrakennuksessa.. Hölmöjä ajatuksia niiden mielestä jotka eivät koskaan ole selvinneet päivistä,vuosista tai koko lapsuudestaan vain yhden eläimen tähden. Eetu oli minun ystävänäni juuri sen kriittisimmän ajan,kun kaikki muut olivat hylänneet ja elämäni romahtanut täysin.. Tuhkauurnan ääressä kuistaan hiljaa "kiitos,ilman sinua en olisi tässä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti