Oman elämäni kauhuelokuva.. Kertoo kivusta,tylsyydestä,yksinäisyydestä ja petollisista ystävistä. Niitä kaikkia on riittänyt ja siinä ohella monia monia kyyneleitä.. Täällä yritän hymyillä ihmisille ja naureskella asialle että vietän 90% päivästäni istuen sohvalla tuijottaen tietokoneen ruutua,televisiota tai unikuvia.. Välillä Kiki tulee vinkumaan ja tuomaan leluja minun luokseni ja jaksan nousta piilottamaan sille nappuloita.. Annoin sille taas puoleksi tunniksi sellaisen luun josta se sairastui.. En kest katsoa koiraa kun se yrittää yrittämistään keksiä tekemistä ja ihmettelee miksei äiti liiku? Olen nukkunut sikeästi jalkani pääällä ja kivut olivat aamulla sen mukaiset.. Auh.. Silti en ottanu panacodia koska en halunnut oll rättipoikki koko päivää. Nukahdin kuiotenkin vajaaksi tunniksi ilman lääkettäkin kunnes ystäväni avohoidosta soitti. Nyt soitan Pihlajalinnaan ,Saa nähdä vastaako?
Vastasi ja huomenna 10:45 lääkäriin.. Mistähän kyyti? Täytyy yrittää sopia jonkun kanssa....Ja kyyti järkesty tähän samaan.. Soitin kaverille ja hän lupasi tulla.. Hyvin epäluotettavaa kylläki,sillä hän ei ole mikään herääjätyyppi.
Mitähän sitä viel tekis,kun vajaa tunti seuraavan ulkoiluttajan tuloon.. Tylsyys...
Onneks kiki pääsee viiden ja kuuden välillä kunnon parin tunnin metsälenkille. Rakas on kans soittanu,Vaikka kiire hänelläkin töissä on.. Autonkuljettajan elämää..Hän ehkä saapuu ,ehkä ei iltapäivällä. Sitä odotellessa..
"Nämä asunnot ovat vankiloita,Sellejä,pieniä kopperoita
Täynnä niitä joille ei kukaan soita,Kuka säälisi noita?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti