"liian suuri,Liian pieni,Liian sopiva" Mitä vielä? Kolme kassillista lahjoitettuja vaatteita eteisessä ja itselleni pitämä muotishow takana. Kaappien totaaliraivaus olisi tänään ohjelmassa,mutta oloni on liian epähyvä sen aloittamiseen. Vatsa on täynnä,Juon lisäaineilla makeutettua vettä ja ahdistus hiipii hiljaa lähemmäs,lähemmäs ja lähemmäs. Kello ei lopeta lähestymästä neljää,sillä tein liian lyhyen lenkin koiran kanssa,kuvitellen että lähtisin uudelleen vielä neljän jälkeen ennen kuin pimenee kävelemään tuonne vetiseen räntäsateeseen..joopajoo,Ei tällä olotilalla. Rakas..Missä rakas? Rakas tuli kahdelta ja lähti varttia vaille kolme pois,juuri silloin kun tunsin itseni voittamattomaksi ja mahtavaksi pää hänen vatsansa päällä ja hänen käsiensä hellässä hyväilyssä. Miksi hänen pitää lähteä juuri silloin? Tiedän ettei hän olisi halunnut jättää minua yksin..
Otin koiralta luun pois,jota minun ei olisi pitänyt edes antaa sille. Viime luusta meinasi saada suolitukoksen ja kuolla. En kuitenkaan ole jaksanut tai muistanut ottaa niitä mukaan metsälenkeille jotta isot linnut ja ketut saisivat välipalaa,vaikka olen ystävilleni väittänyt..ei..valehdellut että olen vienyt ne pois. Miksi? Ehköä siksi että meidän hurjat "metsälenkkimme" ovat niin harvassa kun en tahdo olla lainaamassa autoa jatkuvasti ihmiseltä jonka läheisyys vain ahdistaa minua. En kaipaa yhtään enempää ahdistusta.. Sitäpaitsi hänen mielestään en osaa ajaa.
Olen saanu kehuja pitkästä aikaa asiasta jota teen.. "Olet ahkerin työntekijä ja saanut hienosti aikaan"
Miksi? Olenhan sanonut että kun saan jonkun projektiluontoisen homman,se tulee valmistumaan ajallaan ja niin hyvin kuin on tarvis.. Nautin sellaisten asioiden tekemisestä vaikka ne aiheuttaisivatkin väliaikaista kipua
ja vitutusta.
Nautin siitä kun saan laittaa kuulokkeetr korviini ja olla omassa rauhassani oman työni ääressä tietäen täysin mitä olen tekemässä. Silloin minua ei pelota,eikä muut häiritse lähes täydellistä keskittymistäni. Eräälle minulle tärkeälle henkilölle olenkin sanonut "pystyn kai mihin vaan,kunhan ei pelota"..ja uskon päivä päivältä enemmän että tuo lause on totta. Vaikka ulkokuori ja ensivaikutelma ovat jotain aivan muuta,olen todella epävarma ja pelokas tyyppi. Tässä vuosian varrella on kuitenkin ollut pakko kasvattaa kuori joka ei vahingossakaan päästä toisinaan ulosrimpuilevaa hellää puoltani esiin,vaan pitää sen "kovislookin" päällä ja selviytyy tilanteista kunnialla. Joskus sitten taas tulee se hetki kun itkua ei voi pidätellä ja on pakko pääästää tunnelataukset ulos,oli tilanne sitten mikä tahansa..Joskus aiheutan ihmetystä ympäröivässä kansassa,mutta en välitä. Olenhan ollut "kyläkummajainen" jo koko pienen ikäni.. Tänään vanhat traumat nousivat mieleen,kun aamulla lätkäistiin eteen nuorten työpajan esite jossa minun naamani oli etusivulla ensimäisenä. Miksi rumaa ihmistä pitää esitellä? Olisivat ottaneet jonkun muun,en ajatellut liittyä sirkukseen..
Mitähän tänään tulee tapahtumaan? Tämä teksti sai ahdistus-peikon hiipimään askeleen kauemms,joten voisin kai avata vaatekaappini ja vetäistä kaiken sisällön sieltä ulos.
Kirjoitan kai myöhemmin uudelleen
18:30
Palasin..Tunti meni kun kaadoin koko vaatekaapin sisällön lattialle,otin kuivan ja järjestin kaiken takaisin. Tehtävä oli uskomattoman helppo vaikka se ahdistuksen keskeltä näyti lähes mahdottomalta. Löysin varmaan 10 uutta vaatettakin joista pidin ja olin iloinen että sain ne siistiin kasaan muiden kanssa ja kaapin oven kiinni. Ei taas tarvitse aamulla hermoilla ja repiä hädissään vaatteita "mä en löydä mitään" kun voi tarkistaa kasat rauhassa ja vetäistä sopivan vaatteen ulos. Sen jälkeen lähdettiin ulos,mutta koiran jalka oli niin kipeä,että lenkki jäi puoleentuntiin. Jostain syystä kiki alkoi ontua myös noin kuukausi aiemmin loukattua etjalkaa. Toivottavasti siellä ei ole mikään iso vamma jonka tuo neiti kovapää peittää. Olen kuullut kauhutarinoita koirista jotka ovat kävelleet itse eläinlääkäriin omistajan vierellä ja kuolleet/lopetettu alle tunnin kuluttua saapumisesta. Täytyis alkaa säästään rahaa taas että saisi kikin etujalat myös kuvattua. Rahanmenoa satoja euroja luvassa.. Lenkin jälkeen kaupapan jossa olikin iso yllätys vastassa "otatko kahvia ja pullaa?" Tietenkin! Kuukauteen ensimmäinen kahvikuppi ja pullasiivu.. Ei käynyt kalorit paljoa mielessä kun hyvä fiilis valtasi. Nyt ku taas istun paikalaani juomassa lisäaineilla kyllästettyä vettä,siirrän iltaruokaani tunnilla,kahdella ettenpäin. Onko minut valtaamassa sairaus? Ainoa ja paras ystäväni on sairastanut anoreksiaa lähes 7 vuotta.. Ilman häntä en tietäisi mihin olen luisumassa ja hänen vuokseen olen pitänyt huolta siitä ettei "kesäkunnostus" projekti ole vaarassa mennä överiksi. En salli sen tapahtua.. Minulla on sentään 4kk aikaa..
Muttajoo,nyt saa tää laihis höpötys riittää.. kirjoitetaanpas vaikka niinkin kevyestä aiheesta kuin äänet joita muut eivät kuule..Siis mitä ihmettä?? Asuessani nykyisen miehen omakotitalossa,kuulin jatkuvaa piipitystä yhdestä tietystä kohtaa taloa.. Tänään,kun olin keittiössä,olin AIVAN varma,että sama pikkuinen piipitys kuului täälläkin.. WTF?? Olenhan minä On/off skitsofreeninen ja vainoharhainen& luulotautinen mutta tämä kun ei ollut mitään sellaista.. Noh,Täytyy kysyä Jonkun toisen mieleipidettä. Onneksi ääni kuului vain kerran,mutta AIVAN sama ääni se oli..
"pään sisäisten äänien kuuleminen,ei välttämättä olekaan skitsofreniaa"..sanottiin hetki sittn telkkaissa. Jaahas.. Kohta olen taas aivan varma,että joku tietää tasan tarkkaan mitä minä teen juuri nyt?
Hullu mikä hullu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti